Darjeeling-teestä

Darjeeling-teitä kutsutaan teen samppanjaksi. Kevään ensisadon teitä lennätetään Eurooppaan lentorahtina ja niistä maksetaan sievoisia summia. Samaan aikaan Darjeelingin teenkerääjät taistelevat oikeudestaan saada yhden päivän työstä palkaksi kaksi euroa yhden sijaan.

Historia

Darjeelingissa, Himalajan kupeessa on viljelty teetä 1800-luvun puolivälistä lähtien. Ensimmäiset koeviljelmät kylvivät Itä-Intian kauppakomitean britit vuonna 1847 maaperään, joka vielä 15 vuotta aiemmin oli ollut tiheää metsää. Vuoteen 1835 asti nimittäin Darjeeling oli vain Sikkimin kuningaskunnan peräkylä. Helmikuussa 1829 kuitenkin brittihallinnon virkamies kapteeni Lloyd, joka oli kutsuttu ratkaisemaan Sikkimin ja Nepalin välistä kiistaa sattui pysähtymään alueelle. Hän huomasi Darjeelingin sekä strategiselta sijainniltaan että ilmastoltaan mieluisaksi, ja suositteli Intian kenraalikuvernöörille lordi Bentinckille alueen hankkimista. Tarkoituksena oli rakentaa alueelle parantola sekä virkistystiloja brittihallinnon upseereille, jotka halusivat paeta kesän kuumuutta Intian tasangoilta. Neuvottelujen jälkeen Sikkimin kuningas siirsikin itselleen arvottoman peräkylän omistuksen hyväntahdoneleenä Itä-Intian kauppakomitealle 1.2.1835.

Alueen kehitys lähti kunnolla vauhtiin kun brittihallinto nimitti vuonna 1839 aiemmin Nepalissa toimineen tohtori Campbellin alueen hallinnoijaksi. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Campbell rakennutti alueelle paitsi parantolan ja varuskunnan, myös tien, basaarin, vankilan ja 70 eurooppalaistyylistä omakotitaloa.  Hän aloitutti myös sekä kahvin, teen että hedelmien koeviljelyn. Samassa ajassa alueen väkiluku nousi noin sadasta noin kymmeneentuhanteen, ja alueen vuosittaiset tuotot kasvoivat 50 000 rupiaan, joka nykyrahassa vastaa jopa miljoonaa euroa.

Sivumennen, Sikkimin hallitsija ei ollut tästä menestyksestä yhtään mielissään, erityisesti siinä vaiheessa, kun suuria määriä hänen feodaalialamaisiaan alkoi luikkia Darjeelingiin paremman elämän toivossa. Aluksi britit lepyttivät häntä kompensaatiomaksuin, jotka olivat vuodesta 1841 3000 rupiaa vuodessa, ja jotka kaksinkertaistettiin 6000 rupiaan vuonna 1846. Lopulta tämäkään ei kuitenkaan enää riittänyt, ja tilanne kärjistyi kun vuonna 1849 Sikkim vangitsi kuukaudeksi Campbellin ja hänen kanssaan Sikkimiä luvatta kierrelleen tunnetun löytöretkeilijä Sir Joseph Dalton Hookerin. Britit eivät tätä sulattaneet, ja vuosina 1850-1853 käydyn kostosodan jälkeen jälkeen koko Darjeelingin ja läheisen Morangin alue liitettiin väkisin britti-imperiumiin. Tämäkään ei kuitenkaan rauhoittanut tilannetta vielä lopullisesti. Se tapahtui vasta vuosina 1860-1863, kun jatkuvien rajakärhämien ärsyttämät britit nuijivat koko Sikkimin polvilleen, ja Sikkimistä tuli brittien alusvaltio

Palataksemme takaisin teehen, teehistoria Darjeelingissa alkoi siis hyvin maallisesti – yhtenä monista kasveista, joiden toivottiin soveltuvan viljelyyn alueella ja siten sekä sitomaan ihmisiä työskentelemään alueella että rahoittamaan jatkuvasti kasvavaa infrastruktuuria. Laajemmin tilanne teen suhteen oli kuitenkin Intian kauppakomppanialle kriittinen. Komppania oli menettänyt vuonna 1833 äärimmäisen kannattavan monopolinsa käydä (tee)kauppaa Kiinan kanssa. Eivätkä asiat Kiinan kaupparintamalla muutenkaan hyvin sujuneet. Kiina säännösteli rankasti kaupankäyntiään lännen kanssa aina viimeiseen tappioonsa toisessa oopiumsodassa 1856-1860.

Joka tapauksessa, siinä missä Kiinan tilanne äityi yhä hankalammaksi, Intia oli vielä täysin kauppakomitean hallinnan alla, ja komppania siirtyi kuumeisesti kehittämään teenkasvatusta siellä. Sinällään Intia oli todettu soveltuvaksi teenkasvatukseen englantilaisen kasvitieteilijä sir Joseph Banksin toimesta jo vuonna 1784, ja kotoperäiset Assam-teepuutkin oli löytänyt skotlantilainen palkkasoturi Robert Bruce jo vuonna 1823. Vasta tilanteen äkillinen muutos kuitenkin pisti komppaniaan vauhtia. Komppanian teekomitea perustettiin nopeasti heti monopolin menettämisen jälkeen, 24. tammikuuta 1834, ja komitean sihteeri James Gordon lähetettiin samantien Kiinaan hankkimaan siemeniä, välineitä ja teetietoutta, tarkoituksena levittää teenkasvatus Intiaan.

Darjeelingin perustaminen siis täysin sattumalta osui aikaan, jolloin teen kasvatus Intiassa on kaikkien huulilla. Ensimmäinen kauppaerä Assam-teetä oli laivattu lontooseen vain vuosi ennen Campbellin raivaustyön alkua maaliskuussa 1838. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että tee, ja erityisesti kiinalainen teetyyppi menestyi Darjeelingissa erinomaisesti. Ensimmäiset kolme kaupallista Darjeeling-tilaa – Tukvar, Steinthal ja Aloobari aloittivat toimintansa vuonna 1852. Vuonna 1866 viljelmiä oli jo 39, ja ne tuottivat yhteensä 21 tonnia teetä. Vuonna 1870 luvut olivat 56 viljelmää, 71 tonnia teetä ja vuonna 1874 viljelmiä oli jo 113.

Lajikkeet

Darjeelingin teetarhat sijaitsevat 100-2000 metrin korkeudella merenpinnasta. Perinteisesti ylempänä on viljelty pääasiassa kiinalaistyyppistä lajiketta, alempana Assamicaa. Viimeisten vuosikymmenten aikana kuitenkin erilaiset, tiettyä ominaisuutta kuten sään- tai tuholaiskestävyyttä tai valittua makua maksimoimaan jalostetut hybridilajikkeet ovat kasvattaneet suosiotaan. Tällä hetkellä erilaisia, yleensä lajikkeen kehittäneen teetarhan mukaan nimettyjä rekisteröityjä lajikkeita on noin 35. Näistä esimerkiksi Phoobsering 312 (P312) ja Ambari Vegetative 2 (AV2) -klooneja käytetään tuottamaan kukkeaa ja raikasta teetä, kun taas Bannockburn 157 (B157) tunnetaan makunsa voimakkuudesta ja vahvuudesta. Jalostettua lajiketta käytettäessä lajikkeen ominaisuudet taataan sillä että teepensaita ei kasvateta siemenistä vaan ottamalla emokasveista pistokkaita. Näin kaikki pensaat ovat tosiasiassa identtisiä, toistensa klooneja (mikä tietty on huono juttu jos myöhemmin käy ilmi että kyseinen lajike onkin altis jollekin tietylle kasvisairaudelle tms).

Sadot

Teen kasvukausi Darjeelingissa kestää yleensä maaliskuusta marraskuuhun. Sinänsähän tee on ikivihreä kasvi, joka sopivissa olosuhteissa tuottaa jatkuvasti uutta satoa, mutta Darjeelingissa marraskuun lopusta helmikuun loppuun sää on sen verran kylmää, että teepensaat lepäävät eivätkä tuota uusia silmuja. Itse kasvukausi taas jakautuu satokausiin (englanniksi flush). Lyhyesti darjeeling-sadot ja niiden summittaiset ajankohdat voi tiivistää seuraavasti:

tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
 
 ensisato välisato toinen sato monsuunisato syyssato
  • Ensisato (First Flush): maaliskuun 2. viikko, huhtikuu
  • Välisato (In-Between Flush): toukokuu
  • Toinen sato (Second Flush): kesäkuu
  • Monsuunisato (Monsoon Flush): heinäkuu – lokakuun 2. viikko, 3-5 m vettä taivaalta
  • Syyssato (Autumnal Flush): lokakuun 2. viikko – marraskuun 3. viikko

Käytännössä satokausien alut voivat siirtyä sääolosuhteiden mukaan, pari-kolme viikkoakin suuntaan tai toiseen. Vuonna 2010 esimerkiksi ensisato myöhästyi parisen viikkoa kuivan ja kylmän kevään takia, vuonna 2012 jopa kolme viikkoa. Vuonna 2011 taas monsuunisateet kestivät aina marraskuun toiselle viikolle asti, niin että koko syyssato jäi viidesosaan normaalista.

Darjeelingin satokaudet syntyvät pääasiassa kahden tekijän yhteisvaikutuksesta: 1) luonnollisesta syklistä, joka syntyy teepensaan kasvifysiologisen kasvukäyttäytymisen ja poiminnan vuorovaikutuksesta sekä 2) vuodenaikojen muuttuvan ilmaston vaikutuksesta teepensaan kasvuun ja sadon laatuun.

Ensin kasvifysiologiaa. Nimittäin, teetä kerätessähän kasvista poimitaan poimintatarkkuudesta riippuen verson kärkisilmu ja 1-4 kärkilehteä. Tämä taas herättää seuraavana versossa alempana olevan leposilmun, josta tulee uusi uusia lehtiä ja kasvua tuottava kärkisilmu, ja sykli toistuu. Nyt kuitenkin, teekasvin luonnolliseen kasvukäyttäytymiseen kuuluu myös, että välillä verso ei tuotakaan enää aktiivista kärkisilmua vaan lepokärkisilmun, jota kutsutaan banjhi-silmuksi. Tällaisen silmun ilmestyminen taas johtaa luonnolliseen taukoon kasvin kasvussa, josta päästään eteenpäin kyseisen lepokärkisilmun poiminnalla.

Satokausisyklin selittämiseksi olennaista on tietää, että mitä kauemmin silmu on ollut levossa alempana kasvia ennen kärkisilmuksi muuttumistaan, sitä todennäköisempää on että se muuttuu nimenomaan tällaiseksi lepokärkisilmuksi. Keskivertokasvuolosuhteissa kolme viikkoa kasvissa olleet leposilmut jo hyvin todennäköisesti muuttuvat lepokärkisilmuiksi.

Nyt, vaikka yksittäisten kasvien kohdalla näiden kasvutaukojen ajankohta vaihteleekin, ja vaikka tiluksen laajuudella eri rinteillä kasvavia kasveja poimitaankin hieman eri aikataululla, johtavat nämä seikat kuitenkin luotettavasti normaaliolosuhteissa koko tiluksen laajuudella havaittavaan sykliin, jossa n. neljän viikon jälkeen suuri osa pensaiden kasvupinnasta lepää. Tämä merkkaa laadukkaan satokauden loppua (isompia vanhoja lehtiä voidaan toki vielä kerätä ja kerätäänkin). Se, kuinka monta aktiivista silmua kustakin kasvuvarresta keskimäärin on tähän mennessä ehditty kerätä, riippuu poimintakarkeuden lisäksi ensisijaisesti kulloinkin menossa olevan satojakson ilmasto-olosuhteista, jotka määräävät kuinka nopeasti versot kasvavat.

(Sivumennen, rauhaan jätetty yksittäinen teekasvi noudattaa itsestäänkin suunnilleen samanpituista sykliä, jossa kasvusilmu tuottaa n. kolme neljä lehteä ja sen jälkeen leposilmun, joka taas noin viikon päästä itsestään jälleen aukeaa ja alkaa kasvamaan. Tällä syklillä, ja edellä kuvatulla tilustason poiminnan ja kasvun vuorovaikutuksesta johtuvalla syklillä ei kuitenkaan näytä olevan suoraa suhdetta.)

Näin esimerkiksi Darjeelingin ensisato rajautuu siten, että se alkaa kun kevään ensimmäiset silmut aukeavat, ja kestää siihen kun kaikki nämä silmut on kerätty, jolloin suurin osa pensaista lepää. Se vähäisempi sato, mitä yhä saadaan kerättyä, on välisatoa.

Darjeelingin toinen sato alkaa tämän lepoajan jälkeen, mutta sen loppu taas rajautuu enemmän sääolosuhteiden perusteella. Vaikka tämäkin sadonkorjuu on noin kuukauden mittainen, ei se itse asiassa pääty pensaiden lepoon, vaan päinvastoin hurjaan kasvuun. Heinäkuussa Darjeelingiin nimittäin rantautuvat monsuunisateet, joiden aikana teelehdet kasvavat niin nopeasti, ettei niihin ehdi tiivistyä paljonkaan makua. Suurin osa tästä monsuunisadon teestä päätyykin teepusseihin, eikä sitä pidetä paljonkaan arvoisena.

Syyssadonkorjuu alkaa monsuunisateiden loputtua, kun “monsuunimauttomuus” on poistunut lehdistä, ja päättyy sekä luonnolliseen sykliin että kasvien talvilepoon. Sadoista ensisijaisia ja arvostettuja ovat siis ensisato, toinen sato ja syyssato.

Alla olevasta kuvaajasta voi tarkastella joko koko Darjeelingin alueen tai yksittäisten tilojen tuotantomääriä vuosittain eri aikoina. Tiedot on saatu Intian teehallinnon virallisesta tietokannasta. Kuvaajan tiettyä osaa voi suurentaa maalaamalla haluamansa alueen. Takaisin pääsee kaksoisnapautuksella. Oletuksena kuvaaja näyttää kahden viikon liukuvan keskiarvon, mutta halutessaan tätä voi muuttaa kuvaajan vasemmasta alalaidasta. Kannattaa huomata, että eriä voidaan kirjata kantaan viiveellä, aikaisintaan kun erä lähtee tehtaalta, ei silloin kun sen materiaali on kerätty.

 ensisato välisato toinen sato monsuunisato syyssato
Kaikki:
1:
2:
3:
4:
5:

(Maailman satokausista yleisemmin täällä)

Prosessointi

Darjeeling-teetä myydään pääasiassa mustana teenä. Tosiasiassa prosessointitapa kuitenkin vaihtelee satokausittain. Lisäksi uusimmat teetrendit ovat ajaneet tiluksia kokeilemaan myös valkoisen ja oolongteen tuotantoa.

Erityisesti Darjeelingin ensisato prosessoidaan nykyään tavalla, joka yhdistää valkean, mustan ja oolongteenkin prosesseja. Tämäkin on viimeisen noin kolmenkymmenen vuoden mukanaan tuoma muutos. Nimittäin, siinä missä kolmekymmentä vuotta sitten suurimmat erät Darjeelingin ensisatoa toimitettiin Englantiin, kulutetaan nykyään valtaosa Saksassa. Ja siinä missä englantilaiset ovat aina pitäneet vahvasta tummasta teestä, pitävät saksalaiset kevyemmästä, kukkeammasta mausta. Tämä taas on johtanut teenviljelijät Darjeelingissa muuttamaan First Flush-teensä prosessointitapaa uuden kohdeyleisönsä kulutusmieltymyksiä paremmin vastaavaksi.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että käsittelyprosessin ensimmäistä vaihetta, ensikuivatusta/nuudutusta pidennetään niin pitkäksi, ettei lehtiin jää tarpeeksi kosteutta täydelliseen hapettumiseen. Valkoinen teehän nuudutetaan kokonaan niin pitkälle että sen hapettuminen on kauttaaltaan hyvin hyvin vähäistä. Darjeelingien tapauksessa taas hieman tätä lyhyempi, mutta normaalia mustaa teetä huomattavasti pidempi nuudutus johtaa siihen, että yksittäisten lehtien kosteuspitoisuus, ja siten hapettumiskyky vaihtelevat. Tästä syystä Darjeelingin ensisadoista onkin yleensä löydettävissä sekä hyvin vihreitä, että paljon tummempia lehtiä. Teen hapettumista ei muutenkaan viedä välttämättä luonnolliseen loppuunsa mustan teen tapaan, vaan se voidaan katkaista oolongien tapaan kesken hapetuksen tehtävällä loppukuivatuksella.

Muiden satojen osalta teen prosessointi vastaa yhä enemmän perinteisen mustan teen prosessia, jonka avulla toisen sadon tummempia makuja ja syyssadon maltaisuutta saadaan korostettua.

(Prosessoinnista yleisemmin täällä)

Tuotanto

Intian teehallinnon tietokannan mukaan virallisesti tunnustettuja rekisteröityjä viljelmiä on nykypäivänä 83. Vuosittainen ne tuottavat n. 10 000 tonnia eli 10 miljoonaa kiloa teetä (mikä on siitä hupaisa luku että toisten tilastojen mukaan maailmalla myydään 40 miljoonaa kiloa Darjeeling-teetä vuosittain, eli 3/4 darjeelingista on väärennettyä).

Jokainen Darjeelingista lähtevä tee-erä numeroidaan tiluskohtaisella juoksevalla eränumerolla. Suurin osa eristä myydään DJ-koodilla. Näiden erien koot vaihtelevat, mutta tyypillisesti ne koostuvat noin viidestä kymmeneen n. 20-30 kilon laatikosta. Kevään aivan ensimmäisen erän tunnus kullakin tiluksella on DJ1. Ensisadon suuren suosion myötä  nämä tunnettujen teetilusten vuoden ensimmäiset erät varataan nykyään jo useita kuukausia etukäteen. Tästä eteenpäin eränumerot alkavat erkaantua tiluksen koon mukaan. Esimerkiksi Arya tuotti vuonna 2010  ensisadon aikana keskimäärin 3 erää/päivä, Risheehat 12 erää/päivä. Eniten DJ-eriä vuodessa tuotti vuonna 2008 Longview:n tila, joka ylsi kokonaisuudessaan 1200 DJ-erään.

DJ-erien lisäksi on syytä tuntea EX-erät, joilla merkataan pienempiä erikoiseriä. Nämä voivat yhtä hyvin olla joko hienoja erikoiseriä tai sitten tehtaan lattialta kerättyjä jäte-eriä. Erottaakseen nämä toisistaan pitää tutustua erän luokkakuvaukseen, josta erän luonne usein selviää. Esimerkiksi ex-erien laatumerkinnät BROKEN TEA tai DAMAGED TEA eivät  liiemmin houkuta, mutta merkinnät SFTGFOP1 CLONAL SPECIAL, FTGFOP1 EUPHORIA, FTGFOP WIRY DELIGHT tai OOLONG HONEY taas tarkoittanevat tarhan kokeelliselta klooniosastolta kerättyä, tarkoin prosessoitua teetä, kokeellista valkoista teetä tai oolongia.

Laatuluokat

Mitä tuo SFGTFOP1-kirjainyhdistelmä sitten tarkoittaa? Kirjaimet ovat lyhenteitä sanoista Special/Super Fine(st) Tippy Golden Flowery Orange Pekoe. Historiallisesti näillä sanoilla on eri aikoina ollut yksittäisiä merkityksiä (Tippy on viitannut siihen, että teehen on kerätty suuri määrä silmuja, Golden samaan, koska silmut muuttuvat kultaisiksi teen hapettuessa mustaksi), mutta käytännässä nykyään mitä enemmän kirjaimia, sen parempi teelaatu, eli FTGFOP -merkattu tee on parempaa kuin pelkkä FOP tee. Joskus kirjainsarjaan lisättävä 1 tarkoittaa myös erityisen hienoa teetä (1st grade)

Heikkolaatuisempaa teetä voidaan merkitä muuttamalla F B:ksi. BOP eli Broken Orange Pekoe tarkoittaa periaatteessa sitä, että lehdet eivät ole kokonaisia vaan rikottuja. Kaikista heikkolaatuisimpia, useimmiten teepusseissa käytettäviä teelaatuja merkataan joskus termeillä Fanning ja Dust (Fanning siksi, että aiemmin tällaiset lehdet erotettiin parempilaatuisista kokonaisista lehdistä tuulettimilla, Dust taas on se teepöly joka putoaa tehtaan liukuhihnalta).

Uusimmat käänteet

Vuosi 2011 oli Darjeeling-teelle erittäin mielenkiintoinen. Ensisato myöhästyi kuukauden, mutta tällä kertaa syynä eivät olleet sääilmiöt, vaan aluepoliittiset kärhämät. Alueelle itsehallintoa havittelevaa, paikallista etnistä Gorkha-väestöä edustavaa puoluetta Gorkha Janmukti Morchaa lähellä olevan Darjeeling Terai Dooars Plantation Labor Union -ammattiliiton jäsenet nimittäin järjestivät tiloille saarron, joka uhkasi estää kaikki teekuljetukset vuorilta huutokauppahuoneisiin ja ulkomaisille ostajille, kunnes liiton vaatimuksiin suostuttaisiin. Vaatimus teetiloilta oli yksinkertainen: teenpoimijoiden palkkoja olisi nostettava silloisesta 67 rupiasta (1,05€) päivässä 120 (1,85€) tai 150 rupiaan (2,35€) päivässä. Vertailun vuoksi, yksi teenpoimija poimii päivässä Darjeelingissa n. 4-8 kiloa tuoreita lehtiä, joista saadaan 1-2 kiloa valmista teetä. Yksi kilo ensisadon Darjeeling-teetä maksaa Helsingissä keskimäärin 15-30€ . Tosin, tässä pitää ottaa huomioon se, että palkan lisäksi teetilat ainakin periaatteessa tarjoavat työntekijöilleen mm. sekä koulutuksen että sairaanhoidon ja se, että ensisadon teetä myydään jopa 20-kertaisella hinnalla suhteessa monsuunisadon teihin.

Joka tapauksessa, saarto purettiin 29 maaliskuuta tilojen hallinnon suostuttua neuvotteluihin. Aivan vaatimuksiinsa DTDPLU  ei päässyt, mutta sai kerääjien palkkoja nostettua kuitenkin 90 rupiaan (1,41€) päivässä. Joulukuussa 2011 sama rumba uhkasi toistua koskien tilojen teknisen henkilökunnan palkkoja. Tämä kiista saatiin kuitenkin vältettyä, kun johto lupasi näillekin vastaavan 33% palkankorotuksen.

Eurooppalaiselle ökykuluttajalle tämä kaikki näkyi lähinnä siinä, että vuonna 2011 ne eurooppalaisten teetukkujen kuukausia aiemmin varaamat kevään ensimmäiset erät eivät välttämättä olleetkaan parhaita. Ne kun joutuivat istumaan melkein koko kuukauden valmistumisensa jälkeen paikallisen tehtaan kuumassa ja kosteassa varastossa. Todellinen aikaansa seuraava hifistelijä ostelikin vuonna 2011 mieluummin vasta maaliskuun jälkeen poimittua ensisatoa, jonka reitti teepöytään oli paljon suorempi.

Toisaalla Euroopassa Intian teehallinto taas sai helmikuussa 2012 vihdoin läpi vuodesta 2007 ajamansa maantieteellisen alkuperäsuojahakemuksensa. Tulevaisuudessa tämä toivottavasti johtaa siihen, että väärennettyä darjeeling-teetä nähdään markkinoilla yhä vähemmän. Eurooppalaisten teetukkujen (nyt huomiotta jätetty) vasta-argumentti tosin oli, että heidän mielestään koko darjeeling-teen suuresta suosiosta ei pitäisi kiittää Darjeelinglaisia teentuottajia, vaan pikemminkin koko buumi on syntynyt meidän eurooppalaisten loistavista teensekoittajakyvyistämme, jolloin pitäisi yhä olla ihan okei kutsua mitä tahansa sotkua darjeelingiksi, jos meikäläinen ylväs eurooppalainen teeblendaaja on suostunut pari darjeeling-lehteä sekaan valitsemaan.

Lähteet

Kaikkia kirjoitusta valmistellessa käytettyjä lähteitä on mahdoton mainita, sillä tiedot perustuvat hyvin laajaan ja pitkäaikaiseen lukemistoon, selvitystyöhön ja oppineisuuteen. Seuraavassa kuitenkin joitakin tärkeimmistä lähteistä:
  • Tea Emporium -kaupan blogi, joka sisältää huomattavan paljon tietoa satojen edistymisestä eri vuosina, tarkkoja kuvauksia käytetyistä klooniteistä ynnä muuta
  • K.C. Wilson & M.N. Clifford (toimittajat), Tea: Cultivation to Consumption, ISBN 978-0412338502. Tieteellinen kokoomateos erityisesti teen kasvattamiseen liittyvistä asioista
  • Intian teehallinnon virallinen tietokanta
  • Darjeelingin paikallishallinnon sivu alueen historiasta
  • E. Hoh & V.H. Mair, The True History of Tea, ISBN 978-0500251461. Yleisemmin brittiläisen teeimperiumin seikkailuista Kiinassa ja Intiassa
  • Useita lehtiartikkeleita Darjeelingin teesaarrosta (1, 2, 3, 4, 5)
  • Hindu Business Line-lehden artikkeli Darjeelingin maantieteellisen alkuperäissuojahakemuksen hyväksymisestä
{"value":"\n